Moi , kamut . Mä oon taas tääll mummilassa. Elmerin kanss tossa juteltiin pitkästä aikaan, mut sillä oli kiire töihin auttamaan isäntää. Lupasin mennä huomenna uudestaan.

Siin kun sit mummin kanssa kuljettiin , nähtiin mun ihka oikee velipoika ja sen asuinkamu. Vaihdettiin siin kuulumisii. Me ollaan Remun kanssa ihan saman näkösii, paitsi mä oon pikkasen isompi ja mulla on pitempi karva. Siis komeita poikii : ) Remuki asuu täss ihan mummilan lähell , mut ei vaan sillai usein nähdä. Muisteltiin siin vähän pentuaikaa, ku meijän isi ja äiskä vei meijät läheiselle joelle retkel. WUF WUF WUF ! Nii meitä oli kaikkiaan 7 pentuu. Kuten arvaatte meill oli mukava lapsuus. Mä olin viimeinen ,joka lähti kotoo.

Ensin mä pelästyin ihan kamalasti, ku uusi äiti laitto mulle taluttimen. Mä hyppäsin varmaan kaks metrii ilmaan ja rimpuilin, mut ei, se lieka vaan pysy mussa kiinni. Ja ei se eka ulkoilukaan menny sitt äitin ja mummin kanssa ihan putkeen, mä en tykänny lainkaan, ei sillä ett ois pelottanu!

Ajan kanssa mä sit tajusin ,ett ulkoilu on ihan jees, vaiks onkii taluttimessa kiinni. Nythän mä oon kova poika ulkoilemaan ja saan juosta vapaana , kun vaan muista totella , ku huudetaan. - Konna